24. elokuuta 2018

Täällä ollaan!

Blogiamme ei ole lakkautettu, vaikka tekstejä ei pitkään aikaan olekaan julkaistu. Hiljaisuus johtuu perhesyistä, mutta mökkeilyä ei todellakaan ole lopetettu. Tänä kesänä mökillä on helteistä huolimatta jatkettu remonttihommia, ehkä hieman hitaampaan tahtiin, mutta eteenpäin on silti menty. Tämän kesän saldoon kuuluu tähän mennessä mökkitien tiepohjan kaivuu, mökin sisäkaton panelointi ja huussin parantamisprojektin aloitus. Omaa saunaakin päästiin viimein juhannuksena testaamaan ja löylyt olivat erittäin hyvät! Grillailuakaan ei ole unohdettu, vaan grilli on pöhissyt tasaisesti koko kesän ajan herkkuja valmistaen.

28. syyskuuta 2017

Mökin seinien pintakäsittely

Elo-syyskuun vaihteessa urakkanamme oli mökin seinien pintakäsittely. Tämä taisi olla viimeisiä mahdollisia hetkiä tehdä pintakäsittely, sillä öljyvaha ja muutkin maalituotteet vaativat vähintään +10 asteen lämpötilan. Onneksi kaikkina pintakäsittelyviikonloppuina myös mökin sisälämpötila pysyi yli tuon lukeman.

Työt aloitettiin ottamalla ylimääräiset tilkkeet pois hirsien välistä. Tilkkeinä oli käytetty villan lisäksi mm. telttakangasta, sanomalehteä, kuplamuovia, uretaania, sukkahousuja, sukkahousuja ja sukkahousuja. Sukkahousuja kiskoimme pois hirsien välistä noin kaksi muovikassillista. Uretaani poistettiin pienellä sahalla sahaamalla ja pihdeillä repimällä.

Hirsien välistä kaivettuja sukkahousuja.

Lisää sukkahousuja.


Aiemmin tilkittyihin koloihin laitettiin tilalle oikeaa villaeristettä, jota löytyi Jarin isän varastoista valmiina.

Tilkitsemisessä käytettyä eristenauhaa.
Hirret olivat myös aika hurjassa kunnossa, joten ne päätettiin pestä ennen pintakäsittelyä. Pesu tuli ilmeisen tarpeeseen, sillä jo ensimmäisen kerran juuriharjaa huuhdellessa muuttui pesuvesi aivan mustaksi. Mitään pesuaineita vanhoille hirsille ei uskallettu käyttää, hirret saivat pelkän vesipesun juuriharjalla. Seinistä irtosi myös aika paljon tikkuja ja muuta roskaa, ja joissakin kohdissa hirsistä pölisi hieman hienoa puupölyä. Mikään hirsi ei kuitenkaan osoittautunut täysin lahoksi tai käyttökelvottomaksi.

Ero pestyn ja pesemättömän seinän välillä (vasemmanpuoleista ei ole pesty, oikeanpuoleinen on pesty).
Seinien pintakäsittelyyn käytettiin jo hyväksi havaittua Colorian öljyvahaa, jota oltiin tilattu Heinolan väri ja tapetti -liikkeeseen 9 litran ämpärillinen. Ensimmäisellä kierroksella hirret imivät ainetta melko paljon ja työ oli melko hidasta.

Yhteen kertaan käsitelty seinä ja vasemmalla hieman pintakäsittelemätöntä seinäpintaa.

Ikkunaseinä yhteen kertaan käsiteltynä.
Yhden käsittelykierroksen jälkeen hirret olivat huomattavasti vaaleammat kuin alunperin, mutta hirsien sävyerot olivat melko suuria. Tämä johtui siitä, että hirret olivat alunperinkin keskenään erivärisiä ja tummuusasteet vaihtelivat huomattavasti. Toinen käsittelykierros sujui nopeammin kuin ensimmäinen kierros ja öljyvahaakin kului huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. 9 litran ämpäri öljyvahaa riitti hyvin kahteen käsittelykierrokseen noin 20 neliön mökissämme, mutta kovin paljon ylimääräistä vahaa ei kyllä jäänyt.

Vasemmalla yhteen kertaan käsitelty, oikealla kahteen kertaan käsitelty seinä.
Kaiken kaikkiaan urakka saatiin onnistuneesti vietyä maaliin ja mökin yleisilme muuttui huomattavasti. Mökissä säilyi hyvin vanha tunnelma, mutta nyt hirret ovat miellyttävämmän oloiset ja eivät kerää itseensä niin paljoa likaa.

7. elokuuta 2017

Mustikanpoimintaa

Olimme edellisen mökkikeikan jälkeen viettäneet pari kaupunkipäivää Helsingissä ja Porvoossa ja suunnitelleet, että voisi lähteä niiden jälkeen vielä muutamaksi päiväksi mökille ennen ensi viikolla odottavaa töihinpaluuta. Kesäloman viimeiseksi viikonlopuksi oli kuitenkin luvattu sateista keliä koko viikonlopulle, joten ajatus mökkeilemään lähtemisestä ei ihan hirveästi inspiroinut meitä kumpaakaan. Toisessa vaakakupissa oli kuitenkin se, että edellisellä reissulla olimme keskittyneet vain remonttihommiin ja jättäneet mustikanpoiminnan nyt tälle tulevalle viikonlopulle. Mustikanhimo oli sen verran kova, että päätimme säistä huolimatta lähteä perjantaina puoliltapäivin matkaan.

Reissu alkoi poikkeuksellisesti kauppakäynnillä jo Helsingissä Prismassa, kun yleensä olemme tehneet ostokset jo etukäteen tai koukanneet matkalla Lahden Kariston Karismassa tai Heinolan Citymarketissa lähempänä määränpäätämme. Syynä poikkeukselliseen toimintaan oli, että halusimme käydä hankkimassa lattiaöljyä saunan lattiaprojektia varten, jos sille jäisi aikaa tällä reissulla.

Olimme jo edellisenä päivänä käyneet Vantaalla Bauhausissa ostamassa erilaisia rakennustarpeita, kuten palosuojalevyjä kiukaan taakse ja tarkoituksena oli ostaa lattiaöljy sieltä samalla reissulla. Kärsivällisyytemme loppui Bauhausissa kesken ennen kuin saimme öljyn sävytytettyä, joten jätimme purkin tiskille ja äänestimme jaloillamme. Maaliosaston palvelupisteellä oli vain yksi työntekijä, joka saapuessamme jonoon keskusteli ensin pitkään ja hartaasti erään vanhemman rouvan kanssa ja lähti lopulta esittelemään jotain tuotteita, siltä reissulta palatessa toinen asiakas pysäytti asiakaspalvelijan ja seurasi spraymaalien esittelyä ja tiskille päästyään hän totesi että, ottaa vielä välissä jälkeemme tulleen herran, joka oli kuulemma ollut paikalla jo aiemmin. Muuten ihan ok, mutta tiskillä oli selkeät merkinnät, että palvelu tapahtuu vuoronumeroilla ja meillä oli seuraava numero. Kun olimme aikamme seurailleet tämän herran värin valikointia kirjasta ja sopivien maalitonkkien kantamista, päätimme tavoistamme poiketen lähteä menemään. Sen verran jäi ottamaan päähän, että näin kolmien yöunien jälkeenkin joutuu kirjoittamaan tällaisen avautumisen!

Prisman maalitiskillä ei ole koskaan ollut jonoa ja palvelua on saanut käytännössä heti. Niin myös tälläkin kertaa. Purkki kourassa vain tiskille ja värinumero asiakaspalvelijalle, niin homma hoituu käden käänteessä! Ruokatavarat vielä mukaan ja kassan kautta eteenpäin.

Mökille päästyämme majoittauduimme ensin vanhempieni mökkiin ja kävimme sitten katsomassa mustikkatilannetta omalla mökillämme. Mustikkaa näytti olevan mökkimme lähistöllä aika hyvin. Keräsimme kolme jogurttiämpärillistä (vähän reilun litran kokoisia) ja palasimme sitten takaisin illanviettoon.

Lauantaina lähdimme taas mustikanpoimintaan heti aamusta, kun olimme katsoneet, että aamupäivällä ei pitäisi tulla vielä vettä. Ehdimme keräillä mustikkaa puolisentoista tuntia, kun alkoi sataa ja siirryimme pitämään taukoa sisätiloihin. Tässä vaiheessa oli kasassa vähän päälle kolme jogurttiämpäriä. Keräämme mustikoita käsin, eli emme siis poimureilla. Tahti tuntuu meillä olevan olevan tyypillisesti aikalailla yksi jogurttiämpäri per henkilö per tunti. Sateen tauottua oli taas aika kerätä vähän lisää ennen seuraavaa sadetta ja ruokataukoa. Lopuksi vielä yksi setti ennen kuin palasimme takaisin majoitusmökille. Viimeistään viimeisellä poimintakerralla alkoi molemmilla tuntumaan köykkiminen jo selässä. Joko työasennoissamme oli jotain vikaa, tai sitten marjanpoiminta vain on sen tyyppistä hommaa, että alkaa kokemattomalla tuntumaan selässä. Polvet pysyivät mukavasti kuivina märillä mättäillä, kun meillä oli mukana istuinalustat, jotka pitivät hyvin vettä ja toimivat myös tarvittaessa pehmusteena polvistuessa kovemmalle alustalle.

Vanhempieni mökillä Taru lämmitti saunaa ja minä kävin etsimässä pihapiiristä kantarelleja. Niitä löytyikin reilut kaksi jogurttiämpärillistä, puolet enemmän kuin olin ajatellut! Loppuilta menikin mukavasti saunoessa ja sieniä peratessa. Siinäkin on yllättävän paljon hommaa.

Sunnuntaina lähdimme jo hyvissä ajoin takaisin kotia kohti, sillä halusimme olla ajoissa kotona valmistautumassa töihinpaluuseen. Pakastimme suurimman osan mustikoista jo aiemmin hyväksi havaitsemallamme tavalla: kokonaisina 150g annospusseihin ja vajaa lusikallinen sokeria per pussi. Näitä on sitten hyvä käyttää esimerkiksi smoothieihin tai vaikkapa leipomuksiin. Kokonaisuudessaan mustikkaa oli punnitusten perusteella n. 6,7kg ja kantarelleja 700g. Vakioreseptimme smoothieen on 150g pussi mustikkaa, yksi banaani, lisäksi rahkaa ja maitoa siten, että kokonaistilavuus on n, 1l. (Välillä sekaan saattaa eksyä myös hieman Puhtikauraa.) Nämä vain blenderissä sekaisin ja tuoppeihin.

40 annospussillista mustikkaa ja ylijäämät

6. elokuuta 2017

Saunan lattiaremontti - osa 2

Kehikon valmistuttua jatkoimme seuraavalla mökkikerralla itse lattian asennusta. Lattialankut sahattiin oikeaan mittaansa vanhemmiltani lainassa olleella sirkkelillä, mikä nopeutti projektia huomattavasti. Kourun puolelle tuleva pää lankuista käsiteltiin vielä ennen asennusta lattiaöljyllä, jotta kourusta roiskuva vesi ei pääse vahingoittamaan lankkuja alapuoleltakaan.

Lattian muotoa testattiin ensin nostamalla lattialankut sisään ja asettelemalla ne tuleville paikoilleen riviin. Vanhan seinähirsikehikon todettiin olevan niin vino, että viimeistä lankkua joutuisi sahailemaan vinoksi huolimatta siitä mihin asentoon ensimmäisen lankun asettaa. Lähdimme liikenteeseen siis laittamalla ensimmäisen lankun ja seinän väliin noin 5 mm palikat. Lankut kiinnitettiin hakkaamalla pontit kiinni ja sen jälkeen käsin naulaamalla ne 2x4-parruihin kiinni urospuolen pontista. Työ sujui mielestämme yllättävän hyvin ja lattian kallistuksetkin osuivat kohdilleen. Ensimmäisenä työpäivänä lattian suurempi osa (ovelta vesikourulle) tehtiin viimeistä lankkua lukuun ottamatta valmiiksi. Toisena työpäivänä mittailtiin ja mallailtiin viimeistä lattialankkua, joka oli toisesta päästä noin 2cm ja toisesta päästä noin 8 cm leveä. Jonkun verran joutui puukolla vuolemaan viimeistä lankkua, jotta se lopulta istui hyvin paikalleen myötäillen seinähirttä.

Takaseinän ja kourun välisen lattiapätkän lankut sahattiin myös oikeaan mittaansa ja leviteltiin tuleville paikoilleen. Ennen tätä mökkikertaa nimittäin ainakin yksi lintu oli päättänyt lähteä saunaan tutkimusretkelle saunan alimman hirren alta (tilaa noin 20 cm) ja jättänyt sinne mustikkaiset terveisensä kehikon päälle ja ikkunalaudalle. Uudelle lattialle emme heti halunneet samanlaista käsittelyä, joten päätimme tukkia tämän kulkureitin saunaan sisälle. Lyhempien lankkujen kiinnitys jätettiin suosiolla seuraavaan kertaan. Koko lattia pitää vielä myös pintakäsitellä lattiaöljyllä kokonaisena pintana ennen kuin kiuas ja lauteet asennetaan paikalleen.

Etuosan pidempi pätkä valmiiksi asennettua lattiaa ja takaosan lankut ladottuna.


Myös veden johtaminen ulos kourusta eteenpäin oli ohjelmanumerossa tällä kerralla, kun pääsy kourun putkiliitännälle vielä oli helppoa. Olimme etukäteen käyneet ostamassa pari viemäriputken kulmaliitäntää ja kaksi metrin mittaista 50 mm halkaisijaista viemäriputkea. Nämä saatiin helposti asennettua kourusta eteenpäin ja toista putkea hieman lyhentämällä saatiin putkivedot pidettyä saunarakennuksen alla. Ensi kerralla täytyy vielä laittaa putkille pariin kohtaan ripustukset, jotta ne kestävät paremmin veden painon. Putki johdettiin saunan taakse, jossa se nyt odottaa kuopan kaivamista ja kuopan täyttöä kivillä, jolloin pesuvedet hieman suodattuvat ennen maaperään imeytymistään. Esimerkkikuva ja perusperiaate suodatuksesta löytyy tästä linkistä.

24. heinäkuuta 2017

Saunan lattiaremontti - osa 1

Saunan lattiaprojektin toteutusvaihe lähti viimeisimmällä mökkeilyreissulla kunnolla käyntiin. Tarkoituksena on siis tehdä saunaan uusi lautalattia ja lauteet. Vanhan lattian ja lauteet jouduimme purkamaan kokonaan, sillä lattia oli vuosien saatossa mennyt todella haperoon kuntoon ja lauteita purkaessa jalkani solahti jopa yhdestä lahonneesta lattialaudasta läpi.

Aiemmin olimme tehneet suunnittelua netistä löytyneiden vinkkien, isäni vinkkien ja oman maalaisjärjen perusteella. Suunnittelun lopputuloksena oli tehdä perustukset leca-harkoista, niiden päälle 10x10cm parrut tukipuiksi, niiden päälle poikittaissuunnassa 2x4-palkit ja lopuksi syntyneen ristikon päälle varsinaiset lattialaudat. Lauteiden etureunan alle tulee aukko, jonka alla on vesikouru, johon vedet ohjataan lattian kallistuksilla. Vesikourusta vedet johdetaan letkua ja/tai putkea pitkin kivisuodatukseen. Päädyimme toteuttamaan kallistuksia siten, että teimme kallistukset jo harkkotasolla. Voi olla että joudumme myöhemmin vielä hienosäätämään kallistuksia lattian ylemmissä kerroksessa. Näin jälkikäteen mietittynä olisi voinut olla parempi jättää kallistukset kokonaan tuonne ylemmille tasoille, mutta suunnitteluvaiheessa tämä lähestymistapa vaikutti vielä hyvältä ajatukselta.

Teimme suunnitelmien pohjalta arvion tarvittavasta puutavarasta ja teimme tilauksen paikalliselle puutavaraliikkeelle Heinolan Levy ja Lista:lle. Saimme tarjouspyyntöömme nopean vastauksen ja toimituksen sovittua vielä saman viikon perjantaille. Osa puutavarasta oli sen verran pitkää tavaraa, että emme voineet sitä itse kuljettaa, vaan jouduimme siksi käyttämään liikkeen kuljetuspalvelua. Tuo viikonloppu menikin sitten lautakasoja paikasta toiseen siirrellessä. Mökillemme vievän tien loppupätkä on sen verran huonoa, että sinne ei voi isolla kuorma-autolla ajaa, joten kuorma piti jättää noin puolen kilometrin päähän. Suurimman osan laudoista saimme siirrettyä farmariautollamme mökin parkkipaikalle, josta ne piti vielä kantaa rinteessä olevaa polkua pitkin alas mökin pihaan. Korkeuskäyrien mukaan korkeuseroa on noin 15m, joten mäkitreeniä tuli kyllä tehtyä oikein urakalla. Isäni auttoi myös tuomalla pisimmän tavaran - 4,5m kattopaneelit (tulevaa mökkiurakkaa varten) - soutuveneellä mökkirantaamme. Tuolloin välttyi jyrkimmältä rinteeltä ja kuljetus oli helpompaa, mutta paneelit piti ensin kuljettaa metsikön läpi tien varresta rantaan veneen lastaamista varten. Molemmissa kuljetustavoissa oli siis etunsa ja haittansa.

Nyt viimeisimmällä mökkireissullamme pääsimme sitten varsinaiseen toteutusvaiheeseen. Mallailin ensin yhtenä päivänä suurimman osan harkoista paikoilleen itsekseni ja seuraavana päivänä sain talkootoverin auttelemaan viimeisissä harkoissa ja hienosäädössä. Harkot kaivettiin himpun verran maahan riippuen siitä missä kohtaa ne sijaitsivat, sillä saunan paikka on loivassa rinteessä ja lisäksi halusimme kallistuksen ovelta kohti peräseinälle tulevia lauteita. Kolmantena päivänä mallasimme taas Tarun kanssa kahdestaan 10x10cm parrut paikalleen ja tarkistimme halutun kallistuksen ja lisäsimme pari lisäpuupalaa korjausta vaativiin paikkoihin. Tämän jälkeen mallailimme kakkosneloset parrujen päälle ja kiinnitimme ne kulmaraudoin lattian pohjaristikoksi. Lopuksi kiinnitimme vielä hankkimamme vesikourun kiinni kakkosnelosiin oikealle paikalleen.

Vesikourun hankinta oli hieman hankalampaa kuin olisi kuvitellut, ja valmiita juuri saunaan tarkoitettuja kouruja oli markkinoilla tasan yhdenlaista. Suvun putkimieheltä kyseltiin vinkkejä ja ideoita kourun toteutukseen, mutta pelkkään ränniin tai metallikouruun olisi ollut hankalaa tehdä putkiliitännät veden suodatusta varten. Niinpä päädyimme ostamaan valmiin lattiakourun, vaikka sen pituudeksi ilmoitettiin 1800-2500 mm ja meidän saunan leveys oli vähän päälle 2500 mm. Kourun kävimme noutamassa Masterhouselta Mäntsälästä erään mökkireissun menomatkalla ja onneksemme kourun säätövara riitti meidän saunaan. Näin saimme todella helposti ratkaistua veden poiston saunasta. Kouru on materiaaliltaan muovia ja se kiinnitettiin 2x4-palkkien väliin ruuveilla.



Saunan lattiakehikko ja vesikouru


Seuraavan kerran työlistalla olisi pätkiä Tarun pintakäsittelemät lattialaudat oikean pituisiksi ja aloittaa lattian pintakerroksen kasaan naputtelu. Lattialankut käsiteltiin harmaaksi sävytetyllä Supi lattiaöljyllä, jota laitettiin yksi kerros lankkuihin jo ennen lankkujen asennusta, jotta pontteihinkin saatiin vähän suojaa. Täytyy katsoa pitääkö valmis lattia vielä kertaalleen käsitellä lattiaöljyllä.

Saunan lattialaudat öljykäsiteltyinä

14. heinäkuuta 2017

Saunan seinien pintakäsittely

Vietimme juhannusta mökillä ja otimme juhannuksen urakaksi saunan sisäpuolisten seinien pintakäsittelyn. Seinien pintakäsittely oli hyvä tehdä tässä vaiheessa, kun saunassa ei ollut lattiaa, jota olisi pitänyt koko ajan varoa käsittelyn aikana.

Edellisen lomaviikkomme aikana kävimme Heinolan Värissä ja tapetissa kyselemässä vinkkejä itse mökin seinien pintakäsittelyyn ja saimme kaksi eri vaihtoehtoa käytettävästä käsittelyaineesta. Molemmat olin jo bongannut myös etukäteen netistä tutkimalla, mutta oli hyvä saada omille ajatuksilleen vahvistusta ammattilaiselta. Ensimmäinen vaihtoehto oli Osmo Colorin puuvaha, joka on liuotinohenteinen ja soveltuu kuivien sisätilojen seinä- ja kattopintojen käsittelyyn. Toinen vaihtoehto taas oli Colorian öljyvaha, joka on vesiohenteinen ja soveltuu niin kuiviin sisätiloihin kuin saunaankin (jopa lauteisiin).

Molemmat vaihtoehdot tuntuivat olevan suhteellisen luonnonmukaisia ja hengittäviä käsittelyaineita vanhoja hirsiä ajatellen, mutta Colorian vesiohenteisuus rupesi kiinnostamaan enemmän. Esitteistä luin, että Osmo Colorin puuvahasta tulee kahden käsittelykerran jälkeen silkinkiiltoinen, kun taas Colorian öljyvaha jättää mattapinnan. Omaa silmää miellyttää enemmän matta/himmeä, varsinkin kun kyseessä on vanha hirsiseinä. Kaiken lisäksi Colorian tuotteella käsitellyn hirsiseinän voi halutessaan joskus maalata päälle, mikä ratkaisi valinnan lopullisesti Colorian hyväksi. Tällä hetkellä maalaamishaluja ei ole, sillä tuote on sävytettävissä Tikkurilan kuultavien sisävärikarttojen mukaan, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Koska tuote sopi myös saunatiloihin, päätettiin aineen riittoisuutta ja käsiteltävyyttä kokeilla ensin saunan hirsiin ennen kuin seuraavalla kesälomapätkällä pääsemme mökin hirsien kimppuun.

Colorian nettisivuilla on listaus heidän tuotteitaan myyvistä liikkeistä ja soittelin pariin paikkaan pääkaupunkiseudulla, josko heillä olisi öljyvahaa valikoimissaan. Kummassakaan liikkeessä ei ollut öljyvahaa, joten soitin Heinolan Väriin ja tapettiin, jossa tuotetta oli valmiina hyllyssä. Appiukko valjastettiin hakemaan meille 2x2,7 litran ämpäriä Tikkurilan Deco Grey -oppaan värisävyllä 5148 sävytettynä.

Mökillä seinien pintakäsittelyurakka aloitettiin juhannusaattona, pohjatyöt oli tehty jo edellisellä kerralla valmiiksi. Öljyvaha levittyi mukavasti pensselillä ja paksuusluokaltaan se oli maalin kaltaista. Kotona olemme käsitelleet saunan paneelit Supi Saunavahalla, joka oli tähän verrattuna melko vetistä litkua ja vaati vaahtomuovipensselin. Hirsien käsittelyssä pensseli todettiin muutenkin kätevämmäksi, koska se upposi hyvin pienii epätasaisuuksiin. Ensimmäisellä kierroksella hirret imivät öljyvahaa varsin paljon ja kulutus oli purkissa ilmoitetun maksimin luokkaa (eli 1 litralla noin 8 neliötä).

Juhannuspäivänä jatkoimme toisella pintakäsittelykierroksella ja tällöin pensseli viuhui hieman nopeammin ja kulutus oli purkissa ilmoitetun minimin luokkaa (eli 1 litralla noin 15 neliötä). Lopputulos kahden kierroksen jälkeen oli peittävä, mutta ei kuitenkaan maalatun näköinen. Purkissa ja juuri hirsille levitettynä öljyvaha oli hieman sinertävää, mutta kuivuessaan se muuttui harmaaksi. Valokuvaaminen saunassa oli hieman haastavaa, sillä ikkunasta tuleva valo on todella kirkas muun osuuden ollessa melko pimeä. Mutta eiköhän allaolevasta kuvasta saa jonkunlaista käsitystä lopputuloksesta!

Kahteen kertaan käsitellyt hirret kuivumassa.

Kaiken kaikkiaan tuote oli todella helposti käsiteltävää ja lopputulos miellytti ainakin omaa silmää. Saa nähdä millaiseksi pinta on muodostunut, kun se on saanut kunnolla kuivua siihen mennessä kun seuraavan kerran pääsemme mökille. Tämän kokemuksen perusteella aiomme ehdottomasti käyttää samaa ainetta myös mökin hirsien käsittelyyn.

26. kesäkuuta 2017

Grilliruokaa mökillä

Kesälomaviikon ruokalistaa suunniteltiin jo muutamaa päivää ennen loman alkua ja kävimme ostamassa kaikki ainekset tutuista kaupoista kotimme lähistöltä. Auton pistokkeesta virtansa saava viilentävä kylmälaukku pitää lihat ja muut kylmää kaipaavat elintarvikkeet hyvässä kunnossa koko matkan ajan. Varasimme ruokaa mukaan muutamaksi päiväksi ja lisäksi suunnittelimme yhden kaupunkikäynnin mökkeilyjakson loppupuolelle.

Ruokailut suunniteltiin hyvin pitkälle lihojen ympärille ja lisukkeeksi oli lähinnä keitettyä perunaa, vihersalaattia ja kaupan valmiita kurkkusalaattia, coleslawia ja maustekastikkeita. Grillilihat valittiin slow-and-low -tyyppisiksi, ostoskoriin löysivät tiensä reilun kilon pakattu kassler-mötikkä ja pari riviä porsaan ribsejä lihatiskiltä. Nämä olivat ilman marinaadeja, naturel. Lidlistä käytiin vielä hakemassa jo viime kerralla hyväksi havaittu kokonainen broileri, jossa oli savu-paprikamarinanointi jo valmiina.

Ribseihin hierottiin Poppamiehen ribs-kuivamarinointijauhetta ja laitettiin Big Green Eggiin reilun 100 asteen lämpöön valmistumaan. Grillipesä täyteen hiiliä ja pari kourallista vedessä uitettuja hikkori-savustuslastuja, conveggtor-levy ja sen päälle alumiinivuoka, jossa oli hieman vettä pohjalla. Valmistumistuksen ideana oli, että toinen rivistö annetaan vain olla noin 6h epäsuoralla lämmöllä sellaisenaan ja toiseen rivistöön kokeiltiin 3-2-1 -menetelmää siten, että 3h ensin epäsuoralla lämmöllä samaan tapaan kuin toinenkin rivi, mutta sitten foliointi 2h ajaksi (edelleen grillissä) ja sitten 1h vielä ilman foliota. Ribsien päälle laiteltiin omenamehua ruokalusikalla muutamaan kertaan kypsennyksen aikana ja foliopaketin sisään laitetttiin myös loraus omenamehua. Kokis tai joku sokerisempi ja tahmeampi bbq-kastike olisi varmasti ollut parempi ja olisi jäänyt paremmin lihan pinnalle karamellisoitumaan, mutta sellaisia ei tällä kertaa ollut matkassa, vaan omenatuoremehu oli makein ja parhaiten teemaan sopiva neste tuohon kostutteluun. Lopputuloksena oli kaksi riviä hyviä ribsejä, ilman foliointia olleet vähän rapeammalla pinnalla ja rouheammalla suutuntumalla ja folioidut pehmeämpinä ja mehukkaampina. Hankala päättää kummat olivat parempia, mutta se tuli ainakin havaittua, että eri valmistustavoilla tulee selkeästi erilaiset lopputulokset.

Ribsit grillissä


Kassleria tehtiin hieman lämpimämmässä, noin 120 asteen lämpötilassa, tässäkin conveggtor ja pari kourallista savustuslastuja käytössä. Paistoaikaa tälle mötikälle tuli myös suunnilleen 5-6h. Ribseissä oli enemmän pinta-alaa ja keskelle lyhyempi matka kuin kasslerissa, mutta kassleria paistettiin tuossa korkeammassa lämpötilassa ja nämä seikat tuntuivat kumoavan toistensa vaikutukset. Hyvää tuli tästäkin ja melkein koko mötikkä hävisi kahden nälkäisen ruokailijan suihin yhdeltä istumalta. Erityishuomiona mainittakoon hieno punertava smoke ring lihan ulkoreunassa. Tällainen tulee savustuksen yhteydessä, kun savu vaikuttaa lihaan.

Savustettua kassleria, huomaa smoke ring!
Näiden kahden kokeilun perusteella täytyy hankkia isompia savustuspuupaloja lastujen tilalle. Sähkösavustimessa noin 0,5-1h savustuksissa lastut ovat riittäneet oikein hyvin, mutta näissä pidemmissä sessioissa tuntuu, että savua tulee ehkä tunnin ajan ja sitten lastut palavat loppuun. Vielä en ole selvittänyt mistä tuollaisia isompia puupaloja saisi ostettua, mutta eiköhän niitä jostain Suomestakin saa. Toinen huomionarvoinen asia oli, että Amazonista tilaamani lämpömittari toimi hyvin ja pystyimme seuraamaan sen avulla sekä grillin, että lihan lämpötilaa samanaikaisesti kahdella eri anturilla. Digitaalinen mittari näytti yleisesti ottaen hieman alempaa lämpötilaa, kuin Eggin oma lämpömittari. Eggin mittari on sijoitettu kanteen aika ylös ja oma mittarimme oli pari senttiä grilliritilän yläpuolella, lihojen kanssa samassa tasossa. Ilmeisesti epäsuoralla tulella lämmin ilma kiertää ylös reunoja pitkin ja lämmittää grillin yläosaa enemmän kuin itse grilliritilän tasoa.

Kanan grillaamisesta ei tälläkään kertaa ole kuvamateriaalia. Kerrottakoon kuitenkin, että tällä kertaa mentiin ilman savustuslastuja, mutta muuten samanlaisella epäsuoran lämmön systeemillä kuin yllä on kuvattu. Lämpötilana noin 150 astetta. Lopputuloksena taas kerran mehevää kanaa, mutta nyt ilman savustuslastuja maku oli vähän pliisumpi kuin ensimmäisellä kerralla. Aikaa kanan lämmittelyyn meni noin 1,5h ja edellisten päivien hitaampien projektin vuoksi tämä näinkin nopea valmistuminen yllätti ruoanlaittajat ja jouduimme odottelemaan perunoiden keittymistä vielä jonkin aikaa kanan jo ollessa valmiina.

Kaiken kaikkiaan ruoanlaitossa tuli opittua, että noin 6h paistoaika tuntuu tosi pitkältä ajalta, jos kulkee jatkuvasti grillin ohi ja tekee samalla ruumiillista työtä ulkoilmassa. Päivinä, jolloin teimme noita pidemmän ajan ottavia ruokalajeja, jouduimme syömään eväsleipiä ja banaania odotellessa varsinaista ruokaa. Jatkossa pitänee säästää nämä pidemmät projektit ilta-ajalle ja tyytyä lounaaksi johonkin astetta nopeampaan ruokaan!

22. kesäkuuta 2017

Kiinteistön lohkominen

Kun sain kesämökkipalstan lahjaksi, oli minulla siihen liittyen kaksi velvollisuutta: 1) maksaa lahjavero 2) rekisteröidä kiinteistön omistajanvaihdos. Näistä kirjoitimme jo aiemmssa postauksessa Mökin paperityöt. Tuolloin hoidimme lahjaveron ja lainhuudon, mutta lohkominen jäi vielä odottamaan sitä, että Maanmittauslaitos järjestää lohkomistoimituksen.

Tässä tapauksessa siis tarvittiin lohkomistoimitus, kun lahjoitettu, erääseen kiinteistöön kuuluva palsta vaihtoi omistajaa ja kyseinen palsta jouduttiin nyt lohkomaan jo olemassa olevasta kiinteistöstä omaksi kiinteistökseen. Suurin osa aiemmasta kiinteistöstä jää siis edelleen vanhempieni omistukseen ja nyt tämä lahjoitettu palsta muodostaa jatkossa oman kiinteistönsä, joka on vain minun nimissäni.

Otimme toukokuun alussa yhteyttä Maanmittauslaitokselta ilmoitettuun toimitusinsinööriin ja tiedustelimme olisiko lohkomistoimitus mahdollista hoitaa kesäkuun alussa, kun olemme lomalla ja muutenkin mökillä. Vastaus tuli parin päivän viiveellä ja meille tarjottiin alustavasti lomaviikkomme tiistaita. Paria viikkoa ennen toimituksen suunniteltua aikaa tuli kuitenkin ilmoitus, että aikaa joudutaan siirtämään lomaviikkomme perjantaille. Onneksi siirto osui lomaviikollemme ja ei siten aiheuttanut meidän osaltamme mitään erityisiä suunnitelmien muutoksia.

Lohkomistoimituksen alku viivästyi puolisen tuntia sovitusta ajankohdasta, kun pilvisen sään ja metsäisen maaston vuoksi toimitusinsinöörin edellinen lohkomistoimitus venyi. Kun toimitusinsinööri saapui autoineen paikalle, pidettiin alkuun toimituskokous. Kokouksen tarkoituksena oli todeta mitä ollaan tekemässä ja selostaa meille maallikoille toimituksen sisältö. Katsoimme paperilta vielä lohkottavan palstan rajat, tieoikeuden palstalle ja kirjasimme muodostuvalle kiinteistölle annettavan nimen. Maastotöiden osalta todettiin, että rajapyykit on mitattu ja asetettu noin kaksi vuotta sitten ja että niitä ei ole tarvetta mitata uudestaan. Toimitusinsinööri halusi kuitenkin kartoittaa kiinteistön rantaviivan, joten kaksi rajapyykkiä viidestä täytyisi kuitenkin käydä maastossa toteamassa ja tehdä mittaukset rannasta.

Varsinaiset maastotyöt menivät maallikon näkökulmasta siten, että toimitusinsinöörillä oli mukanaan mittakeppi, jossa oli kosketusnäyttö varressa ja gps-vastaanotinmötikkä kepin päässä. Kosketusnäytön kautta ilmeisesti syötettiin aina mitattavan pisteen tunniste ja sitten haettiin pisteelle koordinaatit. Tämän jälkeen taas käveltiin kymmenisen metriä eteenpäin ja toistettiin sama kuvio jne. Kun kyselin toimitusinsinööriltä mittaustavasta, hän kertoi, että mittauksessa käytetään GPS-paikannusta ja virtuaalista tukiasemaa GSM:n välityksellä. Kyseessä lienee siis verkko-RTK -menetelmä, jota on kuvattu ainakin tässä insinöörityössä. Hatarien muistikuvieni ja näköhavaintojeni perusteella uskon, että käytössä olisi saattanut olla Trimble Tablet -tietokone ja Trimble R8s GNSS RTK-vastaanotin.

Kuljin muutaman mittauspisteen ajan toimitusinsinöörin mukana, mutta sitten hän kohteliaasti ilmaisi, että hän selviää kyllä tehtävästä yksikseenkin ja voin mennä muiden askareiden pariin. Puolisen tunnin kuluttua toimitusinsinööri palasi takaisin mittauskierrokseltaan ja ilmoitti kiinteistön pinta-alaksi 10600m2 +/-50m2.

Toimituksen pöytäkirja ja muut paperit toimitetaan meille myöhemmin ja niissä on 30 päivän valitusaika, jos jokin toimituksen osapuoli ei ole toimitukseen tai dokumentteihin tyytyväinen. Tässä tapauksessa valituksia tuskin tulee, sillä kokous ja maastomittaukset sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Kun valitusaika on mennyt ohi, tulee minusta virallisesti itse nimeämäni tilan isäntä. Aika hieno titteli!

15. kesäkuuta 2017

Saunarakennus

Mökkeilyyn kuuluu olennaisena osana saunominen ja kotonakin olemme suhteellisen ahkeria saunojia varsinkin talviaikaan. Niinpä saunan kuntoon saaminen oli ohjelmassa ensimmäisellä kesälomaviikollamme. Saunamme on samaa sarjaa mökin kanssa, eli siirretty tontille 1960-70-luvun taitteessa. Tarkkaa ikää emme tiedä. Kokoa sillä on reilut 6 neliötä, eikä erillistä pukuhuonetta ole. Hauskin piirre saunassa on sen ovi, joka on vain noin metrin korkuinen ja korkealla kynnyksellä varustettu. Lyhyempikin henkilö joutuu siis menemään lähes kaksin kerroin ovesta mahtuakseen. Sauna sijaitsee niin lähellä järveä, että enää tuskin sellaiseen annettaisiin lupaa ainakaan Heinolassa, missä rakennuksen pienin sallittu etäisyys järveen on 5-10 metriä.

Saunarakennus.
Olimme aiemmin käyneet saunassa vain muutaman kerran nopeasti, mutta nyt lomaviikolla paneuduimme siihen tarkemmin. Homma aloitettiin tyhjentämällä sauna kaikesta sinne jätetystä rojusta. Touhujen keskellä kiinnitimme huomiota saunan lattiaan, joka tuntui joissakin paikoissa joustavan yllättävän paljon askeleiden alla. Jarin isä sattui tulemaan samana päivänä vierailulle ja saimmekin kuulla hieman enemmän lattian historiasta. Jarin isä oli kuulemma uusinut lattian 80-luvun alussa ja sen jälkeen vuokralaiset olivat kertoneet korjanneensa lattiaa hieman, tarkkaa vuotta ei ollut tiedossa. Käyttöiäksi tuollaiselle lattialle Jarin isä arvioi noin 10 vuotta, jos lattia rakennetaan uudesta materiaalista. Tämän enempää meidän ei tarvinnut kuullakaan, kun päätimme jo ruveta lattian purkuun!

Saunan lauteet ja lattiaa.


Purkutyöt aloitettiin jo samana iltapäivänä. Aivan ensimmäiseksi ulos piti saada kiuas, mikä onnistui yllättävän helposti kiukaan painoon nähden. Sen jälkeen lähtivät kiukaan palosuojalevyt, lauteet ja lattia pala kerrallaan. Jari touhusi saunan sisällä sorkkaraudan kanssa ja minä nostelin irrotettuja palasia kasaan saunan ulkopuolelle. Mitä pidemmälle Jari saunassa eteni, sitä vakuuttuneempia olimme, että oikea ratkaisu oli tehty. Vuokralaiset olivat ilmeisesti uusineet vain pisimmät lattialaudat, lauteiden alla olleet lankut olivat sen verran haperoa, että Jarin jalka meinasi kerran upota niiden läpi. Taisivat siis olla Jarin isän 80-luvun alussa asentamia lankkuja!

Kiuas oli sjoitettuna aivan oven viereen.

Lattia oli rakennettu niin, että ovelta katsottuna ensimmäiset pitkittäiset lankut olivat noin 2 metriä pitkiä, sen jälkeen lattiassa oli todella hapristunut vesikouru oveen nähden poikittain, minkä jälkeen oli noin 60 senttiä pitkät lankut lauteiden alla. Lauteet oli kiinnitetty suoraan lattialankkujen päälle ja seinään. Lattialankut olivat noin 5 cm paksuja. Päällimmäisten lankkujen alla oli oveen nähden poikittain tukipuita satunnaisin välein satunnaisista pakoista vahvistettuna. Näiden alla oli 2 pyöröhirttä, jotka oli asetettu kivien päälle pitkittäin oveen nähden. Paljon puuta oli päässyt hapristumaan ihan alimpia hirsiä myöten, joten alusta asti joudutaan lattian rakentamisen kanssa lähtemään. Purku-urakan jälkeen Jari vielä siivosi pahimmat muhjut pois maalattialta.

Sauna ilman lattiaa.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa selvitellä minkälaisista materiaaleista uutta lattiaa lähdettäisiin rakentamaan. Googlettelimme mobiililaitteilla jonkun verran tietoa saunojen puulattioista sekä perinnerakentamisesta, ja lomamme kaupunkipäivänä piipahdimme puutavaraliikkeessä kyselemässä suosituksia. Myös muita erilaisia vaihtoehtoja lattian tekemiseen pohdittiin Jarin isän kanssa, mutta tulimme Jarin kanssa siihen tulokseen, että perinnesaunaan ei mitään lattiakaivoja tai laattalattioita ruveta väsäämään. Heinolan levy ja lista -puutavaraliikkeessä suositeltiin aluspuiksi 100x100 parruja ja sen päälle 50x100 parruja. Päällilankuiksi meillä on kaksi vaihtoehtoa: mökkien sisätiloissakin käytettävä lattialauta tai laudelauta. Kuulemma molempia on saunojen lattioissa käytetty, lattialautaa ehkä hieman enemmän, koska sillä saadaan tiiviimpi rakenne ponttien ansiosta. Pintakäsittelyyn laudoille suositeltiin Supin lattiaöljyä (joissakin blogikirjoituksissa tämä näytti olevan melkoinen kauhistus, mutta ajattelimme luottaa puuammattilaiseen).

Myös erilaisia laudemateriaaleja tutkailtiin, sillä netissä tutkimamme valmislaudepaketit olivat liian lyhyitä meidän tarpeisiimme. Puutavaraliikkeen myyjän kanssa totesimme, että koska lauteet joka tapauksessa käsitellään tummiksi, ei puulajilla oikeastaan ole merkitystä. Eli luultavasti kuusilauteilla mennään, kunhan vain saamme suunniteltua millaiset lauteet haluamme! Kotona meillä on varsin hyvät lauteet saunassamme, joten pitää tutkailla ja mittailla niitä malliksi.

Viikon viimeisenä lomapäivänä lohkomistoimitusta odotellessa päätimme vielä pestä saunan seinähirret, jotta pääsisimme pintakäsittelemään ne juhannuksen tienoilla. Netistä lukemamme tiedon mukaan lämpötilan tulisi olla melko tasainen hirsien pesu-urakkaan alettaessa, mutta totesimme, että tila on sen verran hyvin tuuletettu ilman lattiaa että pesun uskaltaisi tehdä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja noin 1,5 tunnissa kaikki hirret oli käyty läpi. Lauteiden kiinnityskohdissa havaitsimme hirsissä pientä hapristumaa ja myös parissa kohtaa alimmat hirret olivat hieman huonon oloisia. Täytyy siis vielä tutkia niitä tarkemmin, kun seuraavan kerran menemme mökille. Toivotaan, että emme joudu hirsien vaihtourakkaan!

11. kesäkuuta 2017

Kesäloma - osa 1 jatkuu

Saapumispäivän epäonni saatiin onneksi kääntymään ja loppuviikko menikin mukavissa merkeissä. Heti maanantaina aloitettiin puu-urakka ja kaatunut koivun runko sahailtiin sopiviksi pätkiksi halkomista varten. Tässä hommassa pääsivät syntymäpäivälahjani heti kunnon käyttöön, kun vesurilla irrotettiin oksia, sahalla sahailtiin ja kirveellä halottiin puita. Ja tietysti kottikärryillä kärrättiin ylimääräiset oksat ja lehdet pois. Viikon aikana saatiin melkein koko puu tehtyä haloiksi ja halot jätettiin epämääräiseen kasaan kuivumaan ennen pinoamista.

Viikon aikana myös koitettiin saada mökkiä lämpimämmäksi pitämällä ovea auki ja polttelemalla takassa tulia. Ensimmäisenä mökkipäivänä mökissä sisälämpötila oli noin +13, mutta viikon lopussa se oli jo +17 luokkaa. Ihan ei siis vielä tarjennut nukkua omassa mökissä, mutta katsotaan jos ensi kerralla jo tarkenisi. Ihan ehdoin tahdoin ei kuitenkaan ruveta itseä palelluttamaan, sillä Jarin vanhempien mökillä on hyvin tilaa myös meille yöpyä. Tiistaina ja keskiviikkona ulkolämpötila kohosi +20 asteen tienoille ja jopa sen ylikin, mutta lämpö toi mukanaan myös hyttyset yhä enenevässä määrin. Täytyy varmaan nikkaroida mökin oveen jonkunlainen hyttyssuoja, jotta ovea pystyy kesällä pitämään auki ilman hyttysvaaraa.

Myös huussi pääsi käsittelyyn viikon aikana. Aivan ensimmäiseksi huussista tyhjennettiin vuokralaisten sinne jättämä "vessapaperihylsynäyttely". Laskin kaikki seiniltä irroittamani hylsyt ja niitä oli yhteensä 140 kappaletta. Mikäköhän idea siinäkin on ollut? Huussin sielunelämään täytyy vielä jatkossa tutustua tarkemmin, nyt oli vain pintapuolinen siivous kyseessä. Uimakauteen valmistauduimme tyhjentämällä rantapoukamaa risuista ja sinne kertyneestä lehtimuhjusta. Vesi näytti siivouksen jälkeen todella kirkkaalta ja pohja oli hiekkaa/pientä kiveä. Mökin terassiakin siivoiltiin ja järjestettiin terassille käsien- ja astioidenpesupaikka, mökissä sisällä kun ei ole minkäänlaista pesuallasta. Lisäksi aloitettiin saunan lattian uusiminen, mistä tarkemmin myöhemmässä postauksessa.

Työnteon vastapainoksi ja ruokakassien täydentämistä varten suuntasimme torstaina Heinolan keskustaan. Menomatkalla kävimme Heinolan lasihuollossa tilaamassa pari ikkunalasia kuistilla rikkoutuneiden tilalle ja noudimme määrämittaan leikatut lasit paluumatkalla. Kävimme syömässä lounasta kaupungilla ja tiedustelimme samalla hirsien mahdollisia pintakäsittelyaineita Heinolan väri ja tapetti -liikkeestä. Saimme hyvät vinkit ja sävytysvaihtoehdot mukaamme.

Heinolassa on myös muutama museo, jossa minä en ole koskaan käynyt ja Jarikin viimeksi noin 15-20 vuotta sitten, joten aloitimme kesän museokierroksen. Yritimme ensimmäiseksi mennä Heinolan kaupunginmuseoon, mutta se oli suljettu näyttelyn vaihdon vuoksi. Sieltä meidät neuvottiin Kivalterin taloon, joka oli auki. Museokorttien höyläämisen jälkeen pääsimme kierrokselle 1700-luvulla rakennettuun taloon, joka oli sisustettu ja konservoitu alkuperäiseen loistoonsa. Talossa oli esillä paljon vanhoja hienoja huonekaluja, mutta suurimman vaikutuksen minuun tekivät käsinmaalatut tapetit. Konservaattorit olivat irroittaneet seiniltä useita tapettikerroksia, jotta olivat päässeet käsiksi ensimmäiseen tapettikerrokseen, joka sitten oli maalattu uudelleen ja laitettu takaisin seinille. Melko tarkkaa hommaa sellainen!

Ennen ruokakauppaan menoa piipahdimme vielä Kahvila Tyyrpuurissa Heinolan satamassa. Minulle paikka on tuttu lapsuuden mökkireissuista ja näiden kesämuistojen kunniaksi otin nytkin jäätelötötterön. Jari heittäytyi hurjaksi ja tilasi ison annoksen Lammin sahtia. Tyyrpuurin terassilla oli mukava nauttia auringosta, jäätelöstä ja sahdista. Paluumatkalla mökille kävimme vielä täydentämässä juomavesi- ja ruokavarastoja, noutamassa ikkunalasit ja katsastamassa puutavaraa saunan lattiaa varten Heinolan levyssä ja listassa.

Perjantaina oli edessä vielä palstan lohkominen omaksi kiinteistökseen ja lauantaina suuntasimme takaisin kotiin työntäyteisen mökkiviikon jälkeen. Kalaonnea meillä ei tällä kertaa ollut yhtenäkään päivänä, vaikka katiska olikin useana päivänä järvessä. Täytyy siis ruveta etsimään parempaa paikkaa katiskalle!

Uudet ikkunalasit asennettu rikkoutuneiden tilalle.

10. kesäkuuta 2017

Kesäloma - osa 1

Olimme tänä vuonna varanneet kesälomamme kahdessa osassa, ensin yksi viikko kesäkuun alussa ja loput kolme viikkoa heinä-elokuun vaihteessa. Ajatuksena oli, että nyt loman ensimmäisellä osalla suunnittelemme mökillä kesän tulevia askareita ja mittailemme mahdollisia puutavara- ja muita materiaalihankintoja varten ja varsinaiset toteutustyöt ovat sitten kesän aikana viikonloppuisin ja kesäloman pääosan aikana.

Edellisellä kerralla olimme saaneet mökin aika hyvin siivottua ja tälle kerralle oli ohjelmassa ainakin keittiön siivouksen viimeistelyä ja rantasaunan alueen haltuunotto. Kokkailutouhujen osalta otimme mukaan Amazonista tilatun pizzakiven, uuden grillilämpömittarin ja valmistettavaksi lihoiksi porsaan ribsejä, kassleria ja jo viime kerralla hyväksi havaitun kokonaisen kanan. Suurimman osan auton tavaratilasta täyttivät käytettyinä ostamamme Nanna-nojatuolit.

Kun olimme päässeet perille ja olin kantamassa autosta toista kierrosta tavaroita, kuului yläilmoista pari narskausta. Mökille vievältä rinnepolulta katsoin silmät pyöreinä ja leuka loksahtaneena, kun mökin kulmalla olevan koivun latvaosa katkesi, osui kaatuessaan toiseen puuhun ja tipahti maahan pystyyn töröttämään, kuin mikä tahansa "normaali" puu. Tässä vaiheessa mökin sisällä ollut Taru tuli terassille ihmettelemään mitä oikein huutelen ja pääsi aitiopaikalta katsomaan, kun pystyyn jäänyt latvaosa kaatui edelleen siististi mökin eteen juuri sopivasti aukealle paikalle. Oli vähän semmoinen fiilis, että mitä juuri oikein tapahtui? Onneksi ei tullut henkilö- tai tavaravahinkoja, vaikka ainekset oli kyllä suurempaankin katastrofiin! Maahan pudonneella latvaosalla oli pituutta noin 11 miehen harppausta, eli vähän reilut kymmenen metriä.
 
Katkennut puu - katkeamiskohta hetken pystyssä ollut katkennut osa ympyröitynä

Katkennut puu lopullisilla sijoillaan

Eipä ole tullut tuollaistakaan ilmiötä ennen nähtyä. Tuolla hetkellä ei mielestämme edes tuullut, eikä muutenkaan keksitty mitään syytä, miksi puu katkesi juuri tuolla hetkellä. Hyvä tuuri tuossa kuitenkin onneksi kävi, että puu ei kaatunut väärään suuntaan.

Puujärkytyksestä toivuttuamme kannoimme loput tavarat autosta ja aloimme grillin lämmitykseen pizzaa varten. Pizzaoperaatio oli aikamoinen epäonnistuminen, kun kotoa tuotu valmis pizzataikina oli liian tahmaista ja ei runsaasta jauhottamisestakaan huolimatta tahtonut siirtyä pizzalapiolle tai siltä pois. Lisäksi emme saaneet Big Green Eggiä niin kuumaksi, kuin olisin halunnut ja pizzat eivät tämän seurauksena paistuneet ihan sillä tavalla kuin olisimme toivoneet.

Pizzataikinan osalta aiomme ensi kerralla kokeilla erästä toista reseptiä, jolla tulee kuivempi taikina. Grillin kuumentamisen osalta olisi pitänyt varmaankin käyttää useampaa sytytyspalaa ja pistää heti alusta saakka luukut tarpeeksi auki. Nyt kun alla on ollut vain slow and low -projekteja, eivät korkeamman lämpötilan säädöt olleet tuttuja. Kun lämpötila ei noussut riittävästi, säädin ylä- ja ala-aukkoja aina vähän kerrallaan isommalle ja epäilen, että alunperin vain puolillaan ollut hiilipesä oli jo ehtinyt palaa niin loppuun, että siinä ei ollut enää tarpeeksi tulivoimaa grillin saamiseksi lähemmäs kolmeasataa astetta.

Parin epäonnistuneen pizzan jälkeen päätimme pakata paistamattomat pohjat ja täytteet matkaan ja siirryimme vanhempieni mökille paistamaan loput pizzat uunissa. Laitoimme pizzat paistumaan ja aloimme lämmittämään mökkiä sähköpattereilla ja takalla. Takka syttyi ensin hyvin, mutta sitten jostain syystä savu ei enää noussutkaan ylös, vaan tuli alkoi tukahtumaan. Seuraavaksi takan luukun ylälaidasta alkoikin puskea savua mökkiin. Äkkiä kova tuuletus käyntiin ja keittiöpyyhettä savuttavan kohdan päälle. Tilanne saatiin aika hyvin hallintaan, mutta pieni savuntuoksu mökkiin kuitenkin jäi. Suurempaa savuvahinkoa ei kuitenkaan tullut ja jo seuraavana päivänä tuo savun haju oli kadonnut, eikä mökin tekstiileissäkään enää ollut savun hajua. Jäi vähän arvoitukseksi, mistä tuo savuttaminen johtui. Vaikka Helsingistä ollaankin, niin ymmärrettiin kyllä silti avata takan pelti ennen sytyttämistä. :) Olisiko voinut johtua siitä, että peruslämmöllä ollut hirsimökki oli ulkoilmaa viileämpi? Oliko matalapainetta niin, että takka ei lähtenyt vetämään? Oliko piipun päällä linnun pesä tai muuta roskaa?

Tässä vaiheessa mielialat olivat puun kaatumisen, epäonnistuneiden kokkailujen vuoksi sen verran matalalla, että lähinnä vain odottelimme milloin kehtaisi jo mennä nukkumaan, jotta saisi tämän päivän historiaan ja pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kaikista vastoinkäymisistä selvittiin kyllä säikähdyksellä, mutta eihän tuollainen jatkuva epäonni(stuminen) ole mukavaa.